Yhtä suurta perhettä – opiskelijoiden ohjaaminen on rinnalla kulkemista

15.5.2019 | Sari Hintikka-Varis

Suurperheen äitinä minulle on luontevaa tukea ja ohjata kasvattejani. Työssäni ohjattavat ovat aikuisia opiskelijoitani. Eron hetki on loppuhuipennus, johon sekoittuu myös haikeutta.

Kymmenen vuotta sitten meitä katsottiin usein pitkään, olimme ilmeisesti muiden silmissä niin outo kokoonpano. Mies työnsi esikoista pienessä pyörätuolissa, minä työntelin kaksosten rattaita, joissa nukkui vauva ja istui taapero. Siinä meidän välissä pomppivat esikouluikäiset kaksoset. Meitä oli totuttua enemmän. Olimme tämän päivän mittapuun mukaan suurperhe.

Kätilöt, ultraäänet ja kaikenmoiset testit – minulle on tullut tutuksi koko kuvasto. Nykyisessä työssäni aikuisopiskelijoiden parissa koen olevani eräänlainen kätilö. Meidän opiskelijoidemme ”raskausaika” kestää yleensä noin puolitoista vuotta. Tämä raskaus on suunniteltu ja sen ajoitusta on mietitty hyvin pitkään, jotta se varmasti hyödyttäisi kaikkia osapuolia; hyötyjiä ovat opiskelijan itsensä lisäksi hänen työnantajansa, joka saa uudet opit ja näkemykset käyttöönsä, ja laajemmin ottaen koko suomalainen työelämä.

Omaa koulutuspolkua pitkin tutkintoon

Opintojen aloittaminen on iso päätös ja vaatii aikuiselta tarkkaa arjen suunnittelua. Tähän ei lähdetä löyhin perustein, vaan päätös opintojen aloittamisesta syntyy harkinnan jälkeen. Päätöksen tehdessään opiskelija on jo miettinyt, miten opiskelu etenee ja kuinka paljon siihen on käytettävissä aikaa. Tehtäväni on, kuten kätilön, kulkea opiskelijan rinnalla sekä tukea ja ohjata häntä eteenpäin – tunnistaa erilaisia tilanteita.

Yhteinen matkamme alkaa henkilökohtaistamisesta eli opiskelijan tarpeita vastaavan koulutuspolun suunnittelusta ja päättyy opiskelijan kannalta huipennukseen – tutkinnon syntymiseen. Siihen väliin mahtuu monenlaisia testejä, tutkimuksia, lähipäiviä, etätehtäviä, mentorointia, uskon puutetta, ohjausta ja oman ajankäytön hallintaa.

Kuten lapsillekaan, tehtäväni ei ole antaa valmiita ratkaisuja vaan esittää oikeita kysymyksiä, jotta opiskelija itse oivaltaa asian ytimen. Käyn opiskelijoidemme kanssa paljon erittäin hedelmällisiä keskusteluita – useasti näissä keskusteluissa käytän erilaisia menetelmiä asioiden havainnoimiseksi.

Tutkinnon syntyminen on haikea hetki meille molemmille, opiskelijalle ja minulle. Tämä yhdessä kuljettu matka on ollut meille antoisa. Olemme oppineet tuntemaan toisiamme. Ne keskustelut kasvotusten, puhelimessa tai sähköpostilla ovat värittäneet tätä matkaa. Kätilöä ei enää tarvita – hän on tehtävänsä tehnyt. Meiltä valmistuneiden aikuisten opiskelijoiden suurperhe on taas kasvanut yhdellä uudella jäsenellä.

Sari Hintikka-Varis

aluejohtaja, Kuopio

Sari Hintikka-Varis on Rastorin Kuopion yksikön aluejohtaja, jonka jalat ovat syvällä Pohjois-Savon metsissä ja mudassa. Intohimona on alueen kehittäminen ja osaavan työvoiman saaminen.