Lomaa odotellessa arkea riittää – näin teet siitä parempaa

13.8.2019 | Liina Hurri

Tavallisen harmaana arki-iltana hotellin kokoushuoneeseen raahautuu kaatosateen kastelemia kansalaisia. Ei tunnu siltä, että nyt on tapahtumaisillaan jotakin mullistavaa.

Olemme kokoontuneet tänne, vaikka yhtä hyvin voisi olla, ettemme olisi. Yksi ja toinen on kuullut kotisohvan kutsun jo varhain iltapäivällä – kuka väsymyksen tai kiireen takia, kuka ryhmätöiden pelossa.

Yksi lähti koulutukseen, koska toivoo uutta kurssia uralleen. Toinen on hoitovapaalla, ja hänelle on silkkaa juhlaa päästä aikuisten ihmisten seuraan. Kolmas tuntee olonsa työssään yksinäiseksi ja kaipaa ammatillista verkostoa.

Lähtötilanne oli nihkeä, mutta työpajassa vietetyn illan päätteeksi toteamme virkistyneinä yhteen ääneen, kuinka kannatti vääntäytyä.

Tämä oivallus mullisti arkeni

Laskimme kerran työpaikan kahvihuoneessa päiviä, viikkoja ja kuukausia kunkin seuraavaan lomaan. Yksi joukosta tokaisi siihen, ettei lomilla ole hänelle suurtakaan merkitystä; hän tekee arjestaan sellaista, ettei vapaiden painoarvo paisu mahdottomaksi. Ajatus oli pöyristyttävä – ja mullisti arkeni.

Niinpä tein tuonakin arki-iltana merkityksellisen valinnan ja jalkauduin koulutukseen. Haaviin jäi konkreettisia ideoita, joita pystyin heti kokeilemaan omassa työssäni, ja aimo annos virtaa, joka kantoi yli harmaana raahautuvien sadepäivien. Hoitovapaalainen ansaitsi aikuista seuraa ja vaihteeksi ammatillista ajateltavaa. Uutta suuntaa uralleen kaipaava pääsi syventymään itseään kiinnostaviin aiheisiin, joita hänen senhetkinen työnsä ei tarjonnut. Verkostoa rakentava silmin nähden latasi, skannasi ja tallensi muistiinsa uusia näkökulmia työtehtäviin, joita hän ainoana ja yksinäisenäkin teki organisaatiossaan.

Pitkän linjan yrittäjä Saku Tuominen esittelee kirjassaan Juu ei – pieni kirja priorisoinnista mallin, joka auttaa arvottamaan arjen toimiamme siltä kannalta, kuinka merkityksellisiä ne ovat. Luettuani Tuomisen kirjan olen priorisoinut omia tekemisiäni ja ajankäyttöäni nimenomaan merkityksellisyys edellä. Vaikka työpaja haukkasi yhden illan vapaa-ajastani, se ei lisännyt kiireen tuntua, päinvastoin. Näistä pienistä päätöksistä – lähteä vai jäädä – me oman arkemme muotoilemme.

Pienikin itsensä haastaminen palkitsee

Tuskin kovinkaan moni meistä voi väittää käyttävänsä viikkonsa, päivänsä, ruokatuntinsa ja yönsä niin kuin unelmissaan viettäisi. Itse mietin tuon kahvitauolla käydyn keskustelun jälkeen, haluanko olla sellainen ihminen, joka makaa marraskuut sohvalla vai sellainen ihminen, joka haastaa itsensä iltaisin työpäivän päätteeksi ryhmätyöpajaan, ja vieläpä nauttii siitä.

Kaatosadekaan ei torpedoi tunnelmaa, kun talutat itseäsi kohti sinulle merkityksellistä päämäärää: rohkeutta ja intoa kokeilla uusia asioita työssä, valmistautumista töihin paluuseen tauon jälkeen, tietojen päivittämistä vetävämmän työpaikan toivossa. Mitä jos lähtisit loikkimaan pienillä päätöksillä kohti itsesi näköistä elämää? Päin uutta ammattia, vähemmän uuvuttavaa työtä, mielenkiintoisempia projekteja, virkistävämpää sadepäivää? Koulutuksistamme löydät väylän sinun näköiseesi arkeen. Ja sitä arkeahan meillä riittää.

Tuntuuko, ettei arjessasi ole aikaa opiskelemiselle? Aulikki Ohtamaa-Panu huomasi, että itse asiassa opiskeleminen tuo enemmän aikaa kuin vie, koska se tehostaa työn tekemistä. Katso Aulikin vinkit ajankäytön tehostamiseksi.

Liina Hurri

viestintäsuunnittelija

Rastorin ja Markkinointi-instituutin viestintäsuunnittelijana Liinaa puhuttelevat laajasti työelämän ja osaamisen uudistamiseen liittyvät aiheet.