Itseohjautuva aikuisopiskelija – yksinäinen susiko?

Itseohjautuvuus -käsite on liitetty aikuiskoulutukseen jo pitkään. Opiskelijan omaa aktiivista roolia on korostettu ja tämä on myös vaikuttanut aikuiskoulutuksessa muokkaamalla monimuoto-opetuksen menetelmiä laaja-alaisemmiksi. Mitä itseohjautuvuus sitten oikein tarkoittaa – itsenäistä opiskelua ja yksin suoriutumistako?

Opiskelijoiden itseohjautuvuustaito vaihtelee, mutta valmius ohjata itseään yleisesti paranee iän mukana. Vanha koira siis todistettavasti oppii uusi temppuja! Näitä ”temppuja” ovat mm. ongelmanratkaisukyky, taito hankkia tietoa, selvittää asioita, etsiä vastauksia ja pohtia ongelmia eri näkökulmasta, omaa työtä koskevan kritiikin sietäminen sekä arvioinnin ymmärtäminen kehittävänä elementtinä.

Olennaista on myös oma motivoituneisuus ja suunnitelmallisuus. Tuttua tämän päivän työelämästä, eikö totta? Itsearviointitaito on olennainen osa itseohjautuvuutta. Itsearvioinnin avulla opiskelija voi kehittyä itsenäiseksi ja vastuuntuntoiseksi omaa toimintaansa kehittäväksi yksilöksi. Kallio ja Kurhila kirjoittavat koulutuksen voivan saavuttaa pysyviä tuloksia vain, jos sen avulla opiskelija oppii muodostamaan itselleen oppimistavoitteita, hankkimaan ja muokkaamaan tietoa niiden saavuttamiseksi sekä toimimaan, kehittämään ja arvioimaan ratkaisujaan, toimintaansa ja niiden seurauksia. Tätä kautta saadaan herätettyä opiskelijassa pysyviä tavoitteita vastaavia käyttäytymisen motiiveja. Tätä omien tavoitteiden, toiminnan ja tulosten arviointia kutsutaan itsearvioinniksi. Se on olennainen osa oppijan itseohjautuvuutta.

Ohjaus – suunnistuskartta sudelle

Valitettavasti koulutusmaailman mullistuksissa on joskus käynyt niinkin, että itseohjautuvuus on muuttunut yksin ohjautuvuudeksi; yksinäiseksi opiskeluksi ja vastuunkannoksi ilman sosiaalista vuorovaikutusta toisten kanssa. Opiskelijasta on tällöin voinut tulla yksinäinen susi koulutuksen järjestäjän ikimetsässä.

Opiskelijaa kohti annettavan lähiopetuksen määrä on vähentynyt; opetus annetaan tiiviinä paketteina, joiden perusteella tehdään etätehtäviä tai työskennellään muutoin itsenäisesti. Opiskelijat tapaavat toisiaan harvoin, ja opiskelijalla on suuri vastuu opiskelunsa prosesseista, ammatillisen osaamisensa näytöistä ja itsearvioinnista. Työelämän vaatimukset ovat kuitenkin osin vastakkaisia: tiimityö, verkostojen luominen jne. eli kykenevyys toimia yhdessä toisten kanssa.

Millä sitten varmistetaan opiskelijan oikealla polulla pysyminen tuossa tiheässä metsikössä? Aikuisopiskelijalla aiemmista opinnoista saattaa olla kulunut vuosia, jopa vuosikymmeniä. Itseohjautuvuuteen kasvaminen on pitkä prosessi eikä se tapahdu ilman siihen ohjaavaa toimintaa. Tässä kohtaa Rastorilla apuun rientää nykyajan Punahilkka, oppilaitoksen ohjaaja, joka ei saavu paikalle korissaan viinipullo ja kakkupala isoäidille­, vaan osaamista tukea aikuisoppijan opiskeluvalmiuksien kehittämistä koko koulutusprosessin ajan. Liikkeelle lähdetään luonnollisesti siitä, millaisia valmiuksia opiskelija jo itsestään tunnistaa. Aikuisohjaus liittyykin suurelta osin mielestäni itseohjautuvuuden tukemiseen. Se on koko koulutusprosessin läpi jatkuvaa tukea ja rinnalla kulkemista.

Tukea tarvitaan sekä opiskeluprosessissa, ammatillisessa kehittymisessä että vaihtelevissa elämäntilanteissa. Ohjaus liittyy läheisesti itsearvioinnin kehittämiseen, sillä opiskelijaa tuetaan arvioimaan omaa kehittymistään, sitä onko hän menossa oikeaan suuntaan. Tehokkain tie itseohjautuvuuteen ohjaamisessa käy henkilökohtaistamisprosessin kautta edellyttäen, että puhutaan aidosta henkilökohtaistamisesta, joka vaatii ajan, huomion ja kunnioittamisen antamista oppijalle pakollisten lappujen täyttelemisen sijaan. Toteutuessaan oikein henkilökohtaistaminen tuo vuorovaikutusprosessin kautta mukaan jatkuvan itsearvioinnin koko koulutuksen ajalle.

Kun susi ja Punahilkka lyövät kättä päälle yhteisen asian äärellä, voivat nämä arvioinnin tulokset parhaimmillaan olla tukemassa opiskelijan omaa toimintaa työelämässä opintojen jälkeenkin. Sitähän kouluttautumisella haetaan – vaikuttavuutta työelämään.

Tutustu koulutuksiimme >>

Heli Heikkilä-Saarinen

koulutussuunnittelija

Heli Heikkilä-Saarinen on yksi näistä Punahilkoista, opinto-ohjaaja, joka innostuu kohtaamisista, voimaantuu lenkillä kaunokirjallisuuden karvakuonoja kuunnellen ja jonka mielestä Netflix on kodinkoneiden aatelistoa.